Laura Köönikkä

M_itä? Nykytaiteen biennaali on rohkeutta tehdä toisin

M_itä? Nykytaiteen biennaalin syntyprosessi on ollut poikkeus suomalaisella taidemuseokentällä. Aloitteena Joensuun, Kuopion ja Mikkelin taidemuseoiden yhteinen näyttely ei poikkea monista muista alueellisista näyttelykonsepteista, joita jo Suomessa järjestetään, mutta mielenkiintoiseksi näyttelystä tekee sen avoin prosessi, muutoshalukkuus ja tavoitteellisuus. Kun ensi kuulemalla sain tietää M_itä? Nykytaiteen biennaalista, positiivisen innostuksen jälkeen ajattelin, että näyttely toteutetaan samalla kaavalla kuin niin monet muutkin näyttelyt. Onneksi olin väärässä. Poikkeukselliseksi näyttelyn syntyprosessista tekee se, että teoksia ja taiteilijoita on haettu avoimissa keskustelu- ja esittelytapaamisissa ja taiteilijoiden teosehdotuksista on käyty värikästä keskustelua yhdessä suunnittelutiimin välillä. Keskeneräisiä ideoita on tietenkin taiteilijoiden kivuliasta tuoda muiden arvioitavaksi, mutta keskusteluissa on virinnyt ideoita, joita työhuoneella tuskin olisi taiteilija itse tullut edes ajatelleeksi. Tapaamisissa museoalan ammattilaisten ja meidän ulkopuolisten asiantuntijoiden kesken on korostunut taidemuseoiden toimijoiden kyky nähdä oman alueensa taiteilijoiden tekeminen ja teosehdotukset pitkällä aikajanalla: suhteessa taiteilijan uraan ja menneeseen. Tämä on tuonut teosvalintaprosessiin oman merkittävän lisänsä, jonka valossa monen taiteilijan teosideat ovat auenneet esimerkiksi itselleni uusin silmin. Helsingistä käsin ei voi hahmottaa mitä tapahtuu muualla Suomessa taiteilijoiden työhuoneilla ja minkälaisia ideoita tekijät toteuttaisivat, jos saisivat siihen mahdollisuuden. Olen itse nähnyt M_itä? Nykytaiteen biennaalin pitkänä prosessina, joka asettuu itäisen Suomen yhdeksi merkittävimmistä taideteoista. Odotukset näyttelyn suhteen ovat korkealla ja koko toteuttaja tiimin halu nähdä biennaalin kasvu yhdeksi merkittävimmistä Suomen taidenäyttelykonsepteista ajaa positiivista painetta taidemuseoiden mutta myös taiteilijoiden suuntaan.

Laura Köönikkä

Kuva: Tiina Eronen

Jyrki Siukonen

Ennen näyttelyä

Kuvanveistäjä Richard Serra laati vuosina 1967–1968 tekstiteoksen Verblist. Siinä hän luetteloi erilaisia tekemisensä muotoja: Levittää, Järjestää, Korjata, Viskata pois jne. Minusta tuntuu, että ensimmäisen M_itä? Nykytaiteen biennaalin tekemistä voisi kartoittaa samaan tapaan: Kokoontua, Suunnitella, Ilmoittaa, Tavata, Katsoa, Kuunnella, Keskustella. Syödä, Puhua rahasta.

Näyttelyt eivät synny tyhjästä ja paljon ehtii tapahtua ennen kuin mitään valmista on nähty. Joskus teonsanojen luettelon pituus pääsee yllättämään. Tällä kertaa se oli itse aiheutettua, sillä me kaikki halusimme nähdä mahdollisimman laajasti erilaista taiteen tekemistä. Tulos kuitenkin oli, että suurin osa siitä jäi näkymättömiin, toisin sanoen näyttelystä pois. Tekijöitä ja taidetta löytyi todella paljon mutta tilaa vain suhteellisen vähän – kahden näin erilaisen mittakaavan yhteensovittaminen osoittautui mahdottomaksi. Onneksi M_itä? Nykytaiteen biennaali on vasta alussa. Seuraavat näyttelyt Mikkelissä ja Joensuussa tarjoavat sekä taiteilijoille että näyttelyiden kokoajille uusia mahdollisuuksia. Tämän ymmärsi myös Richard Serra, jonka Verblist päättyi kaiken kiertämisen ja äheltämisen jälkeen yhteen olennaiseen sanaan: Jatkaa.

Jyrki Siukonen

Kuva: Heikki Vesterinen